Tekijä: ssvadmin

Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

Posted on by ssvadmin

Ilmastonmuutos näkyy ympäri maailmaa – ja myös Helinä Rautavaaran museon ohjelmistossa

 

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia ja sen vaikutukset näkyvät niin meillä Suomessa kuin kehittyvissä maissa ympäri maailmaa. Helinä Rautavaaran museo Espoossa käsittelee ilmastonmuutokseen liittyviä teemoja näyttelyissään ja tapahtumissaan tämän ja ensi vuoden ajan.

Tänä syksynä uusissa tiloissaan kauppakeskus Entressessä Espoossa avautunut Helinä Rautavaaran museo pureutuu ilmastoteemaan ensimmäiseksi Perun Mashco-Pirot – Sademetsän kansa -näyttelyn kautta. Mashco-pirot ovat yksi Amazonin alueella elävistä alkuperäiskansoista, jotka elävät vapaaehtoisesti eristyksissä ulkomaailmasta. Lisääntyneet paineet alueen luonnonvarojen käyttöön ovat olleet näille kansoille keskeinen syy vapaaehtoiseen eristäytymiseen. Vuonna 2020 puolestaan museoon on tulossa esille Nepalin, Intian ja Indonesian alkuperäiskansoja käsittelevä valokuvanäyttely.

Vaihtuvien näyttelyiden lisäksi myös museon pysyvää kokoelmanäyttelyä esitellään näyttelyopastuksissa ilmastonäkökulmasta.

– Kokoelmanäyttelyssä on esillä esineistöä ja aineistoa museon kokoelmasta, tällä hetkellä Länsi-Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Lähi-Idästä, Intiasta ja Somaliasta. Museolla on tulossa Yhteinen ilmasto -opastuksia, joissa oppaan mukana on myös kokemusasiantuntija. Hänellä on henkilökohtainen kosketus oman sukunsa tai ystäviensä kautta museossa esillä olevaan alueeseen ja sen ilmastokysymyksiin, yleisömanageri Taina Kilpelä kertoo.

Lisäksi museolla tullaan syksyn mittaan viettämään muun muassa kansainvälistä kulutuskriittistä teemapäivää ja tehdään arjen pieniä ilmastotekoja vaatehuoltoon liittyvässä työpajassa.

Helinä Rautavaaran museon näyttelytila, jossa on esillä esineitä ja kuvia eri maista.
Kuva: Helinä Rautavaaran museo

Museossa näyttelyvalvojana työskentelevä Hassan Ali kertoo, että ilmastonmuutoksen vaikutukset koettelevat ihmisiä hänen kotiseudullaan Etelä-Somaliassa, joka on maan parasta aluetta maanviljelyyn ja ruuantuotantoon.

– Etelä-Somaliassa viljellään paljon ruokaa, kuten riisiä ja hedelmiä. Alue on muuttunut kuivemmaksi. Tällä hetkellä Somaliassa on sadekausi eikä pahaa kuivuutta, mutta vuosi sitten alueella oli kuivempaa kuin nyt. Kuivuuden takia kotieläimet kuolivat, sillä niille ei ollut tarpeeksi ruohoa ravinnoksi. Siitä seurasi se, ettei ihmisillekään riittänyt ravintoa. Somalian hallitus joutui pyytämään ulkopuolista apua, Ali kertoo.

Museon kokoelmanäyttelyssä esillä oleva Somaliaa esittelevä osasto ei muun kokoelmanäyttelyn tavoin perustu maailmanmatkaaja Helinä Rautavaaran matkoillaan keräämiin mittaviin kokoelmiin. Sen sijaan Somalia-osasto on luotu paljolti yhteistyössä pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten aktiivien kanssa. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi Mogadishu ennen ja nyt – kuvia ja runoja kaupungista -videoteos, jonka toteuttamisessa ovat olleet mukana Suomen Somalia-verkoston jäsenjärjestöt Suomi-Somalia Seura ja Vikes.

 

Yhteinen ilmasto -teema Helinä Rautavaaran museossa vuosina 2019-2020. Perun Mashco-Pirot – Sademetsän kansa -näyttely esillä 2.2.2020 asti. Siltakatu 11, Espoo.

 

Kaisa Piirilä

 

Tietoa ja tarinoita Somaliasta – Somalia-verkoston lukuvinkit

Posted on by ssvadmin

Tietoa ja tarinoita Somaliasta – Somalia-verkoston lukuvinkit

Haluaisitko tutustua paremmin Somalian ja Somalimaan kulttuuriin ja historiaan? Tai tempautua kotisohvaltasi mukaan Afrikan sarven ihmisten tarinoihin? Entä millaista on somalidiasporan elämä Suomessa? Somalia-verkoston lukuvinkit auttavat näissä kysymyksissä. Tässä esitellyt kirjat ovat pääkaupunkiseudulla saatavilla Helmet-kirjastoista.

Tietokirjat

Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta

Somalitutkimuksen uranuurtajan Ioan M. Lewisin kirjoittama Somalia ja Somalimaa: Kulttuuri, historia ja yhteiskunta on tiivis, hiukan yli satasivuinen katsaus Somalian alueen yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, lähihistoriaan ja vuosikymmeniä jatkuneiden väkivaltaisten tapahtumien syihin ja seurauksiin. Kirjassa esitellään jonkin verran Somalian eri alueiden ihmisten kulttuuria, perinteitä ja elinkeinoja, mutta perusteellisimmin siinä käydään läpi eri klaanien suhteita toisiinsa sekä historian tapahtumia 1800-luvun lopun siirtomaavallasta 2000-luvun yrityksiin saada valtioon aikaiseksi rauha ja toimiva hallinto. Somaliassa asuvilla klaaneilla ja niiden suhteilla toisiinsa on ollut merkittävä vaikutus maan historian tapahtumiin, vaikka eri aikakausina klaanien merkitystä on toisinaan pyritty häivyttämään valtion politiikasta.

Ioan M. Lewis (1930-2014) tutki pitkällä urallaan muun muassa Afrikan sarven aluetta ja islamin ja perinteisten yhteisöjen välisiä suhteita. Marja Tiilikainen kirjoittaa teoksen jälkisanoissa, että Lewis korosti Somaliaa koskevissa analyyseissaan erityisesti sukulaisuuden ja klaanijärjestelmän merkitystä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa järjestelmässä ja näki klaanijärjestelmän säilyneen melko muuttumattomana. Toiset tutkijat ovat kritisoineet tätä näkemystä ja esittäneet, että todellisuudessa klaanijärjestelmä on muuttunut muun yhteiskunnallisen muutoksen mukana ja että muut sosiaaliset ja poliittiset järjestelmät olisivat ainakin joillain alueilla olleet klaanijärjestelmää tärkeämpiä.

Lewis myös tukee kirjassa avoimesti Somalimaan itsenäistymistä, mikä aiheutti kirjan ilmestyessä kohun joidenkin Somalian yhtenäisyyttä kannattavien somalien keskuudessa. Somalimaa on julistautunut itsenäiseksi valtioksi, mutta sitä ei ole tunnustettu kansainvälisesti. Kirjassa annetaan tunnustusta Somalimaan kansalaisyhteiskunnasta liikkeelle lähteneelle rauhanprosessille ja hallinnon muodostamiselle, joka toteutui nopeammin ja sujuvammin kuin vastaavat pyrkimykset Somalian puolella.

Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson & Niklas Saxèn: Suomen somalit

Suomen somalit -kirjan tekijäkolmikko Mubarak, Nilsson ja Saxén pyrkivät kirjassaan tekemään tunnetummaksi Suomen yhteen suurimmista kielivähemmistöistä kuuluvien somalien kulttuuria ja elämää. Tutkimusten ja tilastojen lisäksi kirja perustuu 75 Suomessa elävän somalitaustaisen henkilön haastatteluihin, jotka ovat kirjassa keskeisessä osassa. Haastatellut somaliyhteisön jäsenet kertovat omin sanoin saapumisestaan ja sopeutumisestaan Suomeen, jotkut jo 1990-luvulla ja toiset myöhemmin 2000-luvun puolella, sekä arjestaan ja suhteistaan valtaväestöön Suomessa.

Eri aihepiireistä keskustellaan kirjassa laajasti Suomeen muuttamisesta, koulutuksesta ja työnhausta aina juhlaperinteisiin, ruokakulttuuriin ja perhe-elämään asti. Parhaina asioina Suomessa nähdään turvallisuus, terveydenhuolto ja koulutus. Toisaalta vaikea kieli ja vähäiset yhteydet sulkeutuneena näyttäytyvään valtaväestöön tuovat haasteita suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen. Näkemykset Suomesta, suvun kotimaasta ja kahden kulttuurin vaikutuspiirissä elämisestä ovat myös erilaisia riippuen henkilön iästä ja siitä, milloin on muuttanut Suomeen vai onko syntynyt täällä. Esimerkiksi kokemukset työnhausta tai ystävyyssuhteiden solmimisesta valtaväestöön kuuluvien kanssa eroavat haastateltujen kesken. Vaikka yhteisöllä onkin omat yhdistävät asiansa, ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä – ja myös toivoisivat voivansa olla julkisuudessa yksilöitä koko yhteisönsä edustajan sijaan. “Kaikki sormet ovat eripituisia, vaikka ovat samassa kädessä”, kuten Somaliassa sanotaan.

Kaunokirjallisuus

Nura Farah: Aavikon tyttäret & Aurinkotyttö

Suomen ensimmäinen somalikirjailija Nura Farah käsittelee kirjoissaan naisten ja tyttöjen asemaa somalialaisessa yhteiskunnassa. Hänen esikoiskirjansa Aavikon tyttäret ilmestyi vuonna 2014 ja esikoiskirjan tarinaa jatkava Aurinkotyttö keväällä 2019. Täältä voit lukea esittelyn Aurinkotytöstä. Kirjoissa seurataan isoäiti Fatiman tyttären Khadijan ja myöhemmin Khadijan oman tyttären Shamsun elämää aavikon paimentolaisyhteisöissä. Khadijan ja Shamsun tarinassa kuljetaan 1950-luvulta 1970-luvulle. Näinä vuosikymmeninä koetaan muun muassa Somalian itsenäistyminen ja paimentolaisyhteisötkin tavoittava lukutaitokampanja. Sekä Khadijalla että Shamsulla on unelmia, jotka ovat ristiriidassa perinteisessä yhteisössä naisiin kohdistuvien odotusten kanssa. He joutuvat taistelemaan yhteisönsä asettamaa naisen asemaa vastaan, eikä näissä taisteluissa voi saavuttaa kuin pieniä voittoja. Vaikka Khadija lopulta hyväksyy asemansa vaimona ja äitinä paimentolaisyhteisössä, hän toivoo tyttärelleen erilaista tulevaisuutta.

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Brittiläis-somalialaisen Nadifa Mohamedin romaani Kadotettujen hedelmätarha sijoittuu vuoteen 1987, jolloin Somalian diktatuuri on kaatumaisillaan ja valtio ajautumassa sisällissotaan. Tulevien sotatoimien uhka on aistittavissa kuivan sisämaan kaupungissa Hargeisassa, jossa kolmen erilaisen naisen tarinat risteävät. Pakolaisleiriltä karannut orpotyttö Deqo yrittää pärjätä kaupungissa ja haaveilee perheestä. Upean hedelmätarhan ympäröimässä talossa asuva leski Kawsar makaa sängyssään toipumassa pahoinpitelystä ja muistelee menetettyjä läheisiään. Nuori sotilas Filsan on muuttanut Hargeisaan uransa vuoksi, mutta haikailee takaisin rannikon kotikaupunkiinsa Mogadishuun. Filsan saa pian huomata, ettei sotilasura ole sitä, mitä hän on odottanut. Kadotettujen hedelmätarhan tarina on raaka, mutta vetävästi ja kauniisti kirjoitettu. Sen hahmoja ajaa loputon selviytymisen halu läpi vähitellen synkkenevän poikkeustilan ja lopulta sotatilan kaoottisuuden.

 

Kaisa Piirilä

17-vuotias Abdi tasapainoilee kaveriporukkansa ja perheen odotusten välillä norjalaisessa nuortensarjassa

Posted on by ssvadmin

17-vuotias Abdi tasapainoilee kaveriporukkansa ja perheen odotusten välillä norjalaisessa nuortensarjassa

 

17 – sytten -sarja kertoo 17-vuotiaasta Abdista, joka asuu Oslossa. Hän asuu kotona äitinsä, isoveljensä ja pikkuveljensä kanssa. Abdilla on hyvin läheiset välit isoveljeensä. Hänen paras kaverinsa Emran saa Abdin yleensä hankaluuksiin. Abdi ja hänen kaverinsa viettävät paljon aikaa koripallokentällä ja bileissä. 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa keskimmäisenä on päähenkilö Abdi ja muut kuvassa ovat Abdin läheisiä kavereita ja sivuhenkilöitä. Kuva: https://tvguide.vg.no/program/sytten-17 

Sarjan on tehnyt Marte Sunde Härter. Hän on myös Skam-sarjan käsikirjoittaja. Molemmat nuortensarjat kuuluvat Norjan yleisradion tuotantoon. Suomessa sarja on Ylellä katsottavissa. Skam sijoittuu Oslon vauraammalle alueella ja 17 – sytten itään.

Sytten-sarjan tapahtumat sijoittuvat 17 päivälle ja jaksoja on myös yhtä paljon. Sarjan tapahtumapaikka on oslolainen Stovnerin kaupunginosa. Teemana on nuoruus, ystävyys ja vapaus. 

Abdin äidin huoli kasvaa entisestään, kun poliisit tuovat Abdin kotiin hänen jäätyään kiinni kannabiksen hallussapidosta. Abdi haluaa olla äidilleen mieliksi ja kunnioittaa perinteitään, mutta myös nauttia nuoruudestaan ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Koulukaan ei suju Abdilta kauhean hyvin. Hänelle on erittäin haastavaa pitää kaksi hyvin erilaista kulttuuria tasapainossa elämässään. Äiti oli aikaisemmin huolissaan Abdista, koska hän tiesi entuudestaan Abdin käyttävän huumeita, mutta luuli hänen lopettaneen. Abdin äiti vaatii häneltä, että hän kävisi koulussa ja lopettaisi huumeiden käytön. 

Mielestäni sarja on erittäin hyvä ja minä nuorena maahanmuuttajana voin samaistua siihen, koska se on kuvattu nuorten näkökulmasta ja 17 – syttenissä tapahtuu asioita, jotka näkyvät nuorten elämässä, kuten varastelu, huumeiden käyttö ja hankaluuksiin joutuminen poliisin kanssa.

Sarja on hyvin realistinen ja se kertoo nuorten näkökulmasta miten asiat oikeasti ovat. Sarja herätti minussa sellaisen tunteen, että me kaikki elämme samaa elämää, mutta vain eri kodeissa. En itse katso kauheasti sarjoja, mutta tämä oli katsomisen arvoista. Pidin sarjan pituudesta. Se oli lyhyt ja mielenkiinto vain kasvoi jaksojen edetessä. Suosittelen sarjaa muille ja varsinkin nuorille. Sarjasta tehdään myös toinen tuotantokausi. 

 

Safia 

Rakkaus ja haave opiskelusta kannattelevat aavikon paimentolaistyttöä Nura Farahin uutuuskirjassa

Posted on by ssvadmin

Rakkaus ja haave opiskelusta kannattelevat aavikon paimentolaistyttöä Nura Farahin uutuuskirjassa

 

Toukokuussa ilmestynyt Aurinkotyttö jatkaa Nura Farahin esikoisromaanista Aavikon tyttäret tuttujen hahmojen tarinaa. Esikoisromaani kertoi paimentolaisyhteisössä varttuneen Khadijan tarinan ja Aurinkotytössä seurataan Khadijan vanhinta tytärtä Shamsua, Aurinkotyttöä.

Suomen ensimmäiseksi somalikirjailijaksi tituleerattu Farah käsittelee kirjoissaan tyttöjen ja naisten asemaa somalialaisessa yhteiskunnassa. 1970-luvun Somaliaan sijoittuvassa tarinassa ovat vastakkain nuoren ja määrätietoisen Shamsun toiveet tulevaisuudestaan ja hänen perinteitä arvostavien vanhempiensa näkemykset tyttärensä tulevasta elämästä. 

Shamsu ja hänen ystävänsä haaveilevat ihastuksen kohteistaan ja odottavat tulevaa avioelämää heidän kanssaan. Shamsu vain ei jaa ystäviensä näkemystä siitä, että perintenen vaimon asema olisi tavoittelemisen arvoinen. Hän tuntee myös hämmennystä ja surua siitä, että yksi hänen ystävistään on valmis menemään naimisiin vanhan, varakkaan ja jo entuudestaan useampien vaimojen kanssa naimisissa olevan miehen kanssa pelastaakseen perheensä köyhyydestä. Shamsu myös tarkkailee naisten asemaa yhteisössään ja turhautuu, kun raskaana olevilta naisilta toivotaan aina poikalapsia ja siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan edessä ollaan yhteisössä aivan voimattomia. Kapinallisuus yhteisön odotuksia kohtaan alkaa kyteä Shamsussa.

Aavikon tyttäret -romaanissa merkittävässä osassa ollut runonlausunta pilkahtelee hetkittäin esiin tässäkin tarinassa. Khadija ylistää runoillaan ilon hetkiä aavikon elämässä sekä tuo niillä lohtua vaikeisiin tilanteisiin. Siinä missä aikanaan Khadijalle nuoruudessaan runonlausunta oli intohimo, jonka vuoksi hän oli valmis koettelemaan perinteisen naiselle asetetun roolin rajoja, on sellainen nyt Shamsulle lukemaan oppiminen ja opiskelu.

Ikäväkseen Shamsu saa huomata, että hänen perheessään opiskelua ei nähdä lainkaan tärkeänä toimena vanhimmalle tyttärelle, jonka katsotaan olevan perheelle enemmän hyödyksi kotieläimiä hoitamalla ja tulevaisuudessa jonkun sopivaksi katsotun, arvostetussa asemassa olevan miehen vaimona. Veljet pääsevät kouluun, mutta Shamsu ei. Varsinkin isä vastustaa jyrkästi ajatusta tyttären opiskelusta. Äiti Khadija joutuu alistumaan isän määräyksiin, vaikka hän yhä muistaa omat haaveensa ja kapinallisuutensa nuorena tyttönä ja salaa toivoo tyttärelleen toisenlaista elämää, jotain suurempaa kuin arkista ahertamista aavikolla.

Itsenäistymisen jälkeisenä aikana Somaliassa alettiin pitää tärkeänä opettaa kansaa lukemaan ja valistaa heitä. Kaupungeissa opiskelleet nuoret miehet matkasivat aavikolla asuviin paimentolaisyhteisöihin opettamaan ihmisiä lukutaitokampanjan nimissä. Yksi näistä nuorukaisista on Madar, johon Shamsu rakastuu. He joutuvat tapaamaan toisiaan salaa, mutta salaisten treffien lisäksi suhde tarjoaa Shamsulle myös mahdollisuuden jatkaa salassa opiskelua ja unelman toisenlaisesta tulevaisuudesta kaupungissa. Vanhemmille kuitenkin järjestetty avioliitto on itsestäänselvyys ja he alkavat etsiä omasta mielestään sopivaa sulhasehdokasta vanhimmalle tyttärelleen.

Perinteinen ja moderni elämäntapa asettuvat vastakkain aavikkoleirin ja kaupungin muodossa. Aavikolla eletään perinteiden ja uskonnon sanelemien tapojen mukaan ja elanto saadaan kotieläimistä kuten lampaista ja kameleista. Naisten päivät täyttyvät kotitöistä ja eläimistä huolehtimisesta. Shamsun perhe on yhteisössään arvostettu ja varakas. Toisinaan he matkustavat kaupunkiin tekemään ostoksia, kuten hienoja mekkoja ja koruja, ja Shamsukin pääsee ihmettelemään väenpaljoutta ja jykeviä kivitaloja. Shamsun veli opiskelee lääkäriksi kaupungissa ja kaupunki näyttäytyy opiskelun, edistyksen ja mahdollisuuksien tyyssijana. Toisaalta perinteisien tapojen mukaan elävien perheiden on vaikea hyväksyä varsinkaan kaupungissa asuvien naisten vapaamielistä elämää.

Lopulta Shamsukin päätyy asumaan kaupunkiin, mutta ei lainkaan sellaisissa olosuhteissa, kuin oli toivonut. Vanhempia ja klaanisukulaisia ei lopulta voi uhmata kovinkaan paljoa, mutta elämä kaupungissa tuo Shamsun elämään myös toivonpilkahduksia ja suurta iloa. Shamsun tarina tutustuttaa lukijaansa aavikon paimentolaisyhteisöjen elämään sekä klaanikulttuuriin Somalian lähihistoriassa. Naisten epätasa-arvoinen asema yhteisössään tukahduttaa tarinan naisia, vaikka he löytävätkin tapoja toimia oman tahtonsa ja toiveidensa mukaan. Vaikka Aurinkotytön tarina ei saakaan onnellista loppuaan, se antaa toivoa siitä, että uuden sukupolven naisilla on edeltäjiään enemmän mahdollisuuksia.

Teksti: Kaisa Piirilä

 

 

 

 

Kirjailija Nura Farah 

Kuva: Otava/Dorit Salutskij

Somalian herkkä luonto uhattuna

Posted on by ssvadmin

Somalian herkkä luonto uhattuna

Koillis-Afrikassa sijaitseva merenrantavaltio Somalia on Afrikan mantereen itäisin valtio. Kuuman ja kuivan ilmaston Somaliasta löytyy erilaisia luontotyyppejä. Merkittävimmät Somalian luontoa uhkaavat ympäristökysymykset ovat ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen.

Pohjoisessa metsiä ja runsaampaa kasvillisuutta, etelässä maatalousaluetta

Somalialla on rantaviivaa noin 2 700 kilometriä. Rannikon luonto on vaihtelevasti hiekkarantoja ja kallioisia rantatörmiä. Maan etelä- ja pohjoisosat eroavat luonnoltaan jonkin verran. Pohjoisosat ovat pinnanmuodoiltaan kukkulaisia sekä metsiä ja kasvillisuutta on enemmän kuin etelässä. 

Somalian keski- ja eteläosat puolestaan ovat tasankoa. Maan eteläosissa virtaavat Shabeelle- ja Jubba-joet, jotka ovat maan ainoat pysyvät joet. Shabeelle-joki kuitenkin saattaa kuivana kautena kuivua joen loppupäästä eikä pääse laskemaan ympärivuotisesti mereen. Niiden lisäksi Somaliassa on lukuisia muita jokia, joissa virtaa vettä vain sadekausien aikaan. Pysyvien jokien sekä sopivien sademäärien ja maaperän ansiosta maan eteläosa on hedelmällistä aluetta maataloudelle.

Kuvaaja Tatu Hiltunen

Somalian ilmasto on kauttaaltaan kuuma ja kuiva. Sen ilmastolle ovat tyypillisiä myös epäsäännölliset sadekaudet. Sateiden ollessa poissa pidempään, seuraa kuivia kausia. Pitkiä kuivia kausia seuraa usein vakavia tulvia etenkin maan eteläosissa. Sadekausien epäsäännöllisyydestä huolimatta sade- ja kuivat kaudet vuorottelevat tavallisesti niin, että vuosi alkaa tammikuusta maaliskuulle kestävällä kuivalla kaudella, jota seuraa huhtikuusta kesäkuuhun kestävä sadekausi. Seuraava kuiva kausi kestää heinäkuusta syyskuuhun. Vuosi päättyy toiseen, mutta lyhyempään ja epäluotettavampaan, sadekauteen loka- ja marraskuussa.

Luonto on myös tärkeä toimeentulon lähde ihmisille Somaliassa. Maan keskeiset elinkeinot kotieläintalous ja maanviljely perustuvat luonnonvaroihin.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat keskeisiä ympäristöuhkia Somaliassa

Kuivana alueena Somalia on hyvin haavoittuvainen maaperän eroosiolle, epäsäännöllisten sadekausien aiheuttamille kuivuusjaksoille ja toisaalta myös rankkojen sateiden aiheuttamille tulville. Ilmastonmuutos lisää sadekausien epäsäännöllisyyttä ja sään ääri-ilmiöitä.

Ilmastonmuutos, metsäkato ja aavikoituminen ovat toisiinsa linkittyviä ympäristöuhkia. Merkittävä osa Somalian väestöstä on riippuvaisia paimentolaisuudesta, karjankasvatuksesta tai maanviljelystä elinkeinonaan. Kuivuus ja karjan ylilaidunnus eli tilanne, jossa karjalaumat syövät ja tallaavat kasvillisuutta nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, johtaa maaperän kulumiseen ja aavikoitumiseen.

Kun mahdollisuudet harjoittaa karjankasvatusta tai maataloutta elinkeinona ovat monilla alueilla heikentyneet tai kokonaan hävinneet, ovat ihmiset turvautuneet puiden hakkaamiseen ja polttamiseen puuhiileksi hankkiakseen toimeentulonsa. Puuhiilen tuotanto on yksi metsäkatoa aiheuttava tekijä, joka pahentaa aavikoitumista entisestään. Puiden kaataminen lisää sekä kuivuutta että pahentaa tulvia. Kun puut kaadetaan, alueelle tulee vähemmän sadetta sekä puiden tuoma tuulensuoja ja varjo paahtavan auringon alla katoavat. Puiden juuret pitävät maaperää paikallaan ja imevät osan tulvavedestä. Ilman kasvillisuutta tulvavesi virtaa valtoimenaan ilman minkäänlaista kontrollia.

Aavikoitumista voidaan estää istuttamalla uusia kuivuutta kestäviä puita ja kasvillisuutta sekä pitämällä kotieläinten määrä sopivana suhteessa alueella laidunnukseen tarjolla olevaan kasvillisuuteen. Kasvillisuuden istuttamisen lisäksi maaperän kulumista voi ehkäistä erilaisilla viljelytekniikoilla, kuten peltometsäviljelyllä, jossa samalla alueella kasvatetaan sekä peltokasveja että puita. Myös uusien vesilähteiden perustaminen ja veden varastoinnin kehittäminen on tärkeää. Painetta puuhiilen tuottamiseen voi vähentää energiaa säästävien liesien käyttöönotolla ja kehittämällä vaihtoehtoisia tapoja toimeentulon hankkimiseen alueilla, joissa puuhiilen tuotanto on ainoita merkittäviä toimeentulon lähteitä.

Somaliassa vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ja sen aiheuttaman yhteiskunnallisen epävakauden vuoksi valtion ympäristöhallinnon kehittäminen on kuitenkin ollut haasteellista. Myös esimerkiksi toimivia luonnonsuojelualueita erilaisten mantereella ja rannikko- ja merialueilla sijaitsevien ekosysteemien suojelemiseksi on toistaiseksi vain vähän.

Kaisa Piirilä

Suomen Somalia-verkosto kumppaneineen on tarttunut ympäristöongelmien ehkäisyyn Somaliassa kahden ympäristöhankkeen voimin! Ympäristöhankkeet Sahansaho ja Ramaad vaikuttavat yhteensä kuudella hankepaikkakunnalla. Hankkeissa istutetaan puita, luodaan paikallisia ympäristökeskuksia ja tuetaan paikallista väestöä pitämään huolta elinympäristöstään lisäämällä heidän ympäristötietouttaan erilaisten koulutuksien ja seminaarien avulla.

Somalia-verkoston kouluvierailut saavat jatkoa!

Posted on by ssvadmin

Somalia-verkoston kouluvierailut saavat jatkoa!

Vaikka puhe vuoden 2015 pakolaiskriisistä on laantunut, pakolaismäärät maailmalla jatkavat edelleen nousuaan. Samaan aikaan maahanmuuttajataustaiset kohtaavat valtavasti rasismia ja vihapuhetta. Suomessa asuu esimerkiksi noin 20 000 somalitaustaista ihmistä, jotka muodostavat Suomen kolmanneksi suurimman vähemmistöryhmän. Kuitenkin Somalian ja Afrikan sarven kehityskysymykset ja muuttamisen syyt ovat hyvin vieraita suurimmalle osalle suomalaisista. Tietoa ja ymmärrystä pakolaisuudesta ja kehityskysymyksistä tarvitaan entistä enemmän rasismin ja vihapuheen kitkemiseksi.

Suomen Somalia-verkosto on tarttunut haasteeseen levittää tätä äärimmäisen arvokasta tietoa sekä pakolaistausten omia kokemuksia maahanmuutosta ja sen syistä. Pakolaisuus, kestävä kehitys ja Agenda 2030 tulevat tutuiksi nuorille – alakoulusta lukioon ja ammattikouluun – pakolaistaustaisten kouluvierailijoiden henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Nuorisolta tieto taas leviää vanhemmille sukupolville. Somalia-verkosto sai ulkoministeriön myöntämää viestintä- ja globaalikasvatustukea (VGK) vuosina 2019-2020 toteutettavaan kouluvierailuhankkeeseen, joka seuraa vuosina 2017-2018 käynnissä olleen kouluvierailuhankkeen jalanjälkiä entistä ehompana!

Edellinen VGK-hanke painottui kouluvierailuihin peruskouluissa ja lukioissa sekä ajantasaisen ja laadukkaan tiedon jakamiseen Afrikan sarvesta, pakolaisuuden juurisyistä ja kehityskysymyksistä. Koska hankkeelle osoittautui olevan vieläkin laajempaa kysyntää, Somalia-verkosto kumppaneineen päätti jatkaa hanketta ja laajentaa sen kohderyhmää. Ensi syksystä alkaen vierailuja tehdään peruskoulujen ja lukioiden lisäksi ammattikouluissa. Onhan ammattiin opiskelevilla nuorilla yhtäläinen oikeus oppia lisää kestävästä kehityksestä ja pakolaisuudesta kuin lukiota käyvillä ikätovereillaan. Lisäksi toiminta laajenee suomenkielisestä kohderyhmästä ruotsinkielisiin kouluihin. Globaalikasvatus on tärkeää aivan jokaiselle nuorelle, jotta heillä on paremmat eväät toimia globaalissa maailmassa, ymmärtää erilaisia ihmisiä ja pakolaisuuden juurisyitä sekä kasvaa aktiivisiksi kansalaisiksi. Esimerkiksi rasismia ja vihapuhetta ei kitketä pois, jos puolet nuorista rajataan vierailujen ja tiedon levittämisen ulkopuolelle. Nykypäivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä ja vaikuttajia!

Kouluvierailuilla oppilaat ovat osallistuneet aktiivisesti keskusteluun ja opetukseen jatkamalla aloitettua tarinaa pienissä ryhmissä! Näin oppilaat pääsivät pohtimaan kehityskysymyksiä yhdessä ja omista näkökulmistaan. Tarinoiden jatkeeksi oppilaat loivat luovia ja erilaisia still-kuvia, jotka jäivätkin hankkeesta parhaiten mieleen verkoston entiselle kouluvierailuhankekoordinaattorille Abdirahim Sufille. Tarinallistamista pidettiin erinomaisena opetusmenetelmänä niin oppilaiden kuin opettajienkin keskuudessa. Niinpä myös jatkohankkeessa tarinallistaminen ja oppilaiden osallistaminen opetukseen jatkuu!

Kouluvierailujen palautteen mukaan kuulijat heräsivät miettimään pakolaisuutta ja kehitysyhteisyötä uusista näkökulmista mustavalkoisen ajattelun sijaan. Kouluvierailijoiden henkilökohtaiset tarinat ja heidän kohtaaminen kosketti nuoria ja antoi nuorille eväitä suvaitsevaan ja kriittiseen ajatteluun globaalissa mittakaavassa. Oppilaat olivat innokkaita kyselemään Sufilta mielenkiintoisia kysymyksiä sekä pakolaisuudesta että Sufin omasta elämästä. Koululaisten palautteesta kävi ilmi, että useat heistä eivät edes tienneet etukäteen, mikä on Afrikan sarvi ja missä se on. Nuoret omien sanojensa mukaan oppivat mitä pakolaisuus on, mikä Somaliassa on ajanut ihmiset pois kotikonnuiltaan sekä miten kannattaisi jatkossa toimia sekä rasismin että pakolaisuuden ehkäisemiksi. Vertailemalla Suomea ja Somaliaa, nuoret näkivät sekä mahdollisuuksia että puutteita molemmissa maissa. Yksi oppilas jopa oppi ”arvostamaan kaikkia ihmisiä”! Koululaisten mielestä vierailujen parasta antia oli kuitenkin kuulla mielenkiintoisia tarinoita kouluvierailijoilta itseltään. Yksi kouluvierailu ei tietenkään pysty tarjoamaan kaikkea mahdollista tietoa nuorille, ja monet olisivatkin halunneet tietää lisää Somaliasta, alueen luonnosta ja kuivuudesta sekä millaista siellä on nyt. Kouluvierailijoiden henkilökohtaiset tarinat jäivät mieleen sekä oppilaille että opettajille. Koululaiset selkeästi tarvitsevat sekä janoavat lisää tietoa pakolaisuudesta, Afrikan sarvesta ja kehityskysymyksistä! Sufille tärkein asia hankekoordinaattorina olikin saada ” mahdollisuus tutustua ja vaikuttaa tuhansiin nuoriin oppilaisiin ympäri Suomea, heidän asenteisiinsa pakolaisia kohtaan ja minäkuvan luomiseen Somaliasta ja ylipäätään Afrikasta.”

Useat maahanmuuttajataustaiset nuoret uskaltautuivat hankkeen ansiosta kysymään omilta vanhemmiltaan heidän pakolaistarinastaan, josta ei ehkä ollut aiemmin puhuttu avoimesti. Nuorille avautui rohkeuden kautta tie penkoa omia juuriaan ja rakentaa omaa identiteettiään. Omien juurien ymmärtäminen ja oman identiteetin rakentaminen onkin äärimmäisen tärkeää. Jokainen yksilö voi kokea olevansa vaikkapa suomalainen, somalialainen, Suomen-somalialainen, eurooppalainen, maailmankansalainen tai kaikki nämä yhtä aikaa. Identiteetti on kuin palapeli, joka täytyy koota omia, itsestä oikealle tuntuvia, arvoja ja toimintatapoja yhdistelemällä.

Opettajat pitivät oppilaiden ja pakolaistaustaisen kouluvierailijan kohtaamista äärimmäisen tärkeänä! Globaalin pakolaisuustilanteen tuominen lähelle teki pakolaisuudesta konkreettisempaa sekä laajensi ymmärrystä ja avarakatseisuutta. Henkilökohtaisten tarinoiden kautta oppilaille konkretisoitui mikä/kuka on pakolainen. Pakolaisuus oli monille oppilaille vain harmaa käsite ennen vierailua ja kohtaamista. Lisäksi tuntien toiminnallisuus sai opettajien mukaan oppilaat ajattelemaa pakolaisuutta ja sen juurisyitä entistä enemmän. Tekemällä ja eläytymällä toisen ihmisen rooliin nuoret toivat pakolaisuuden entistä lähemmäs itseään mielikuvituksen avulla.

Yleisesti kouluissa Afrikka nähdään todella mielenkiintoisena ja uutena alueena oppia lisää – mutta koko Afrikan manner jää vähemmälle huomiolle koulujen opetuksen keskittyessä muualle. Vaikka opettajilla riittäisi tietotaitoa puhua pakolaisuuden juurisyistä ja kehitysyhteistyöstä, useimmat eivät pysty kuvailemaan oppilaille, millaista on olla pakolaisena uudessa kotimaassa. Vaikka pakolaisuus ja muuttoliike on monille nykyään arkipäivää, rakentavaa keskustelua siitä ei ole tarpeeksi yhteiskunnassamme. Muuttoliikkeeseen liittyvän tiedon jakaminen olisi äärimmäisen tärkeää vihapuheen ja rasismin kitkemiseksi.

Tähän kysyntään Suomen Somalia-verkosto pystyy kuitenkin vastaamaan, koska verkostolta ja jäsenjärjestöiltä löytyy valtavasti tietoa jaettavaksi eri ikäisille ja taustaisille kuulijoille. Joten, nyt kaikki opettajat miettimään kouluvierailuja ensi lukuvuodeksi Somalia-verkoston uuden hankkeen merkeissä! Laitetaan hyvä kiertämään, ehkäistään rasismia ja opitaan ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä. Meistä jokaisen on heittäydyttävä mukaan luomaan parempaa ja ymmärtäväisempää huomista!

Jenni Porkka

Kehitysyhteistyö – Mihin sitä tarvitaan?

Posted on by ssvadmin

Kehitysyhteistyö – Mihin sitä tarvitaan?

Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään: turvallisuuteen, elinkelpoiseen ympäristöön, terveyteen, koulutukseen, toimeentuloon ja mahdollisuuksiin vaikuttaa! Valitettavasti tämä ei ole arkipäivää kaikille. Kehitysyhteistyöllä voidaan taistella tasavertaisemman maailman puolesta.

Kehitysyhteistyö viittaa pitkäaikaiseen kehitysajatukseen ja kumppanuuteen, jolla tuetaan paikallisten elinolosuhteiden paranemista. Se on käytännön työtä, jolla edistetään kehityspolitiikan (Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan) tavoitteita. Kehitysyhteistyötä tehdään suoraan kehitysmaiden kanssa sekä yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on, että yhteisöjen jäsenet – sekä miehet että naiset – kykenevät itse auttamaan itseään. Voimaantuessaan paikalliset pystyvät itse vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan omien oikeuksiensa toteuttamiseksi. Kestävimpiä tuloksia saadaan aikaan, kun toimitaan kohdemaan omien tavoitteiden mukaan ja vahvistetaan heidän omaa osaamistaan.

Jo vuonna 1970 YK:n vuosikokouksessa teollisuusmaat lupautuivat auttamaan kehitysmaita. Aputavoitteeksi sovittiin 0,7% bruttokansantuotteesta. Myös Suomi sitoutui tähän. Vuonna 2019 Suomi suuntaa kehitysyhteistyöhön vain 0,41% Suomen BKT:sta, mikä on huomattavasti luvattua vähemmän. Suomi on kuitenkin päässyt 0,7% tavoitteeseen kerran aiemmin, vuosina 1991-92. Hienoa, että laman aikana kehitysyhteistyöhön riitti enemmän varoja kuin tänä päivänä. Tätä asennetta Suomi voisi jatkaa edelleenkin.

Suomen kehityspolitiikan päämääränä on köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen sekä kestävän kehityksen edistäminen. Kehityspolitiikalla pyritään vahvistamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia, sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä ilmastonmuutokseen varautumista ja sen hillintää. Tämä kuitenkin vaatii rahaa ja aikaa.

Suomi on suunnannut kehitysyhteistyötä Somaliaan vuodesta 1980 lähtien. Somaliaan suuntautuvassa kehitysyhteistyössä Suomi painottaa tyttöjen ja naisten hyvinvointia ja oikeuksien edistämistä sekä vakaamman ja turvallisemman valtion rakentamista. Kansalaisjärjestöt, kuten Suomen Somalia-verkosto, ovat keskeisessä roolissa kehitysyhteistyössä vahvistamassa paikallista kansalaisyhteiskuntaa. Suomi on uudistamassa Somalian maaohjelmaa, ja Somaliassa toimivien kansalaisjärjestöjen lisäksi ulkoministeriökin toivoo, että Somaliaan suuntautuvaa kehitysyhteistyötä pystyttäisiin laajentamaan myös terveys- ja hallintosektoreiden ulkopuolelle.

Pienenä järjestönä Somali-diasporan ja heidän kontaktiensa ansiosta Somalia-verkosto pystyy toimimaan kustannustehokkaasti myös kaikkein hauraimmilla alueilla. Suomen Somalia-verkostolla kumppanijärjestöineen on tällä hetkellä Somaliassa kolme kehitysyhteistyöhanketta. Niissä toimii yhdeksän Suomen Somali-diasporan perustamaa jäsenjärjestöä ja yhdeksän paikallista järjestöä hankepaikkakunnilla. Yhteiset hankkeet useiden toimijoiden kanssa purkavat ennakkoluuloja, luovat dialogia eri toimijoiden välille ja samalla vahvistavat yhteiskuntaa. Samalla ne luovat uusia verkostoja sekä edistävät rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta. Somalia-verkoston kehitysyhteistyön painopisteet ovat aavikoitumisen ennaltaehkäisy, köyhyyden vähentäminen, ruokaturvan parantaminen ja äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentäminen. Verkostolla on kaksi ympäristöhanketta, vuonna 2012 alkanut Sahansaho ja 2014 alkanut Ramaad, sekä Hiil Hooyo -äitiysterveyshanke, joka alkoi vuonna 2017.

Ympäristöhankkeiden tavoitteena on kestävä luonnonvarojen käyttö ja aavikoitumisen estäminen Afrikan sarven haavoittuvassa ekosysteemissä. Molemmissa ympäristöhankkeissa istutetaan puita metsäkadosta kärsiville alueille, lisätään ihmisten tietoutta omasta elinympäristöstään ja luonnonsuojelusta sekä tuetaan ympäristöpolitiikan edistämistä. Hankkeissa luodaan paikallisille kestäviä ratkaisuja elinympäristönsä parantamiseen. Hiil Hooyon tavoitteena on viedä neuvola maailmalle ja parantaa odottavien ja synnyttäneiden äitien terveyspalveluita sekä vähentää lapsikuolleisuutta alueella, joka on yksi maailman vaarallisimmista alueista synnyttää. Kaikki Somalia-verkoston koordinoimat kehitysyhteistyöhankkeet tukevat Suomen kehityspoliittisia tavoitteita ja Somalian maaohjelmaa. Lisätietoa hankkeista ja niiden etenemisestä on tulossa verkoston blogiin kevään aikana! Pysy siis kuulolla!

Kehitysyhteistyö tuottaa tuloksia! Somalia-verkoston ympäristöhankkeissa on esimerkiksi istutettu yli 100 000 puuta, maaperän laatua on parannettu, paikallisten siemenpankkien luominen on aloitettu ja yli 1000 puuta säästävää liettä on käytössä kuivilla alueilla asuvilla perheillä. Lisäksi paikallisten ympäristötietous on parantunut, ympäristökasvatus on tuotu osaksi vakituista opetusta joissakin kouluissa ja paikallishallinnot ovat vähitellen ryhtyneet toimiin ympäristönsuojelun edistämiseksi. Samaan aikaan verkoston äitiysterveyshankkeessa tuetaan 30 neuvolaa, ja yli 200 terveysalan ammattilaista ja opiskelijaa on hyötynyt hankkeen tarjoamista verkko-opinnoista ja täydennyskoulutuksesta. Hankkeessa tuetaan myös vammaisten pääsyä terveydenhuollon piiriin. Lisäksi hankkeen ansioista terveydenhuollon ammattilaiset ovat saaneet käyttöönsä terveydenhuollon tarvikkeita, kuten synnytystarvikepakkauksia kätilöille.

Jotta laadukasta kehitysyhteistyötä pystyttäisiin toteuttamaan, Suomen tulee nostaa kehitysavun määrärahat sovittuun 0,7 % bruttokansantuotteesta. Kehitysrahoituksen on lisäksi suuntauduttava kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, eikä sen tule suosia yksityistä sektoria keskitulon maissa. Samalla Suomi voi näyttää kuuluvansa globaalia vastuuta kantavien ja ihmisoikeuksien toteutumista ajavien maiden joukkoon.

Jenni Porkka

Somalia-toimijat kokoontuivat keskustelemaan Somalian kehitysyhteistyön ajankohtaisista asioista

Posted on by ssvadmin

Somalia-toimijat kokoontuivat keskustelemaan Somalian kehitysyhteistyön ajankohtaisista asioista

Somaliassa toimivat suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt kokoontuivat Helsingissä 13.3. keskustelemaan ulkoministeriön edustajien kanssa järjestöjen työhön liittyvistä ajankohtaisista asioista Somaliassa. Suomen Somalia-verkoston järjestämä tilaisuus kiinnosti järjestökenttää ja paikalla oli yli 30 osallistujaa eri järjestöistä.

Ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikön Anu Ala-Rantala korosti tilaisuuden avanneessa puheenvuorossaan kansalaisjärjestöjen roolin tärkeyttä Somalian kehityksessä. Maailman vähiten kehittyneisiin ja hauraisiin valtioihin lukeutuva Somalia on yksi tärkeimmistä suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kohdemaista. Sen lisäksi se on Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppanimaa.

Ala-Rantala näkee kansalaisjärjestöt tärkeässä asemassa esimerkiksi Somalian kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon vahvistamisessa, peruspalvelujen kehittämisessä, rauhan ja sovintotyön edistämisessä ja humanitaarisessa avussa. Diasporan aktiivisuus on avainasemassa tässä työssä. 

Riskialtis toimintaympäristö ja toiminnan rajalliset seurantamahdollisuudet muodostavat haasteita kansalaisjärjestöjen työlle. Karita Laisi Suomen Nairobin suurlähetystöstä muistutti puheenvuorossaan, että hauraissa valtioissa, joissa vallitseva tilanne voi muuttua nopeastikin, on jatkuvasti esillä kysymys sekä ihmisten että hallinnon resilienssistä, eli kyvystä toimia muuttuvissa olosuhteissa, kohdata kriisejä ja palautua niistä.Somalian kehityksen kannalta Laisi näki tärkeänä kansalaisjärjestöjen tukemisen lisäksi myös tuen kehittyvälle yksityiselle sektorille tilanteessa, jossa valtion hallinto on vielä rakentumassa eikä sillä ole suurta budjettia toimintaansa.

Ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolla työskentelevä Sara Karlsson kertoi tilaisuudessa Suomen ja Somalian kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä. Suomen toteuttaman Somalian maaohjelman 2017-2020 keskeisiä tavoitteita ovat naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ja valtion ydintoimintojen kehittäminen. Ulkoministeriö on nyt toteuttamassa evaluaatiota Somalian sekä muiden hauraiden valtioiden maaohjelmistaan. Evaluaation tulokset ovat odotettavissa noin vuoden päästä ja tuloksien avulla on toiveena kehittää edelleen ohjeistusta hauraissa valtioissa toimimista varten.

Somalialle laaditaan uusi maaohjelma vuodesta 2021 eteenpäin. Terveyssektori ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen todennäköisesti pysyvät jatkossakin työn painopisteinä, mutta toiveena olisi saada maaohjelmalle enemmän resursseja, jolloin voitaisiin laajentaa työtä muillekin sektoreille. 

Keskustelutilaisuuteen osallistunut toimittaja ja verkoston jäsenjärjestö Vikesin edustaja Wali Hashi jakoi kuulumisia Anteeksiannon kampanjasta. Alkujaan Suomessa ideoitu kampanja, jossa eri tahot pyytävät ja antavat anteeksi vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin aikana tapahtuneita vääryyksiä, on saanut suuren suosion Somaliassa. Anteeksiannon kampanja on nyt vakiinnuttamassa asemansa Somaliassa, sillä vuosittaisen anteeksiannon päivän hyväksyminen viralliseksi juhlapäiväksi on nyt parlamentin käsittelyssä. Eri tahojen välinen dialogi nähtiin muutoinkin tärkeänä pitkään jatkuneen konfliktin jälkeen uudelleen rakentuvassa yhteiskunnassa. Sen lisäksi, että sodan aikana vastakkain olleiden ryhmien välille tarvitaan vuoropuhelua, sitä olisi tärkeää saada myös kansalaisten ja hallinnon välille. Omat haasteensa dialogin luomiseen tuovat se, että merkittävä osa Somalian väestöstä on niin nuorta, ettei heillä ole elämänsä ajalta kokemusta vakaasta valtionhallinnosta ja toisaalta se, että köyhyydessä elävän väestön osan resurssit menevät pitkälti arkipäiväiseen selviytymiseen yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen sijaan.

Tilaisuuden osallistujia kiinnosti kovasti myös turvallisuustilanne Somaliassa ja turvallisuuteen liittyvät käytännöt Somalian alueella toimittaessa. Suomen Somalia-verkosto järjestääkin myöhemmin keväällä yhteistyössä ulkoministeriön kanssa toisen keskustelutilaisuuden, jossa aiheena on turvallisuus. Verkostopäiviä, joiden tarkoitus on paitsi tietojen ja vertaiskokemusten vaihto myös keskinäisten yhteistyömahdollisuuksien edistäminen, on tarkoitus jrjestää noin kaksi kertaa vuodessa jäsenjärjestöjen toivomien teemojen ympärillä.

 

Kaisa Piirilä

Blogi

Posted on by ssvadmin

Keltaisiin vaatteisiin pukeutuneet työt pitelevät puuntaimia

 

 

Afrikan Sarvi -blogi

Tervetuloa Suomen Somalia-verkoston blogiin, Afrikan Sarveen!

Blogi jatkaa vanhan verkkojulkaisun Afrikan Sarven perinteitä. Verkkojulkaisun artikkeleita pääset lukemaan täältä. Blogissa kerromme Somaliasta ja Afrikan sarvesta sekä alueen kulttuurista, ihmisistä, arjesta, haasteista ja kehityksestä. Julkaisemme artikkeleita, uutisia, haastatteluja, kolumneja ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Asiaa myös kehitysyhteistyöhankkeistamme, jäsenjärjestöistämme ja somalitaustaisten maahanmuuttajien elämästä Suomessa.

Kirjoita blogiin

Haluatko kommentoida ajankohtaisia aihepiirin asioita asiantuntijana tai diasporan näkökulmasta? Haluatko jakaa tietoasi Somaliasta ja Afrikan sarven alueesta ja sen ihmisistä, kehitysyhteistyöstä tai somalidiasporasta laajemmalle yleisölle?

Ota yhteyttä Suomen Somalia-verkoston toimistoon toimisto(at)somaliaverkosto.fi ja kerro lyhyesti blogitekstisi ideasta tai tarjoa meille valmista juttua. Arvioimme ideat ja valmiit jutut sekä autamme editoinnissa.

Afrikan Sarvi -blogin kirjoituksille sopiva pituus on noin 500 sanaa, mutta myös pidemmät ja lyhyemmät jutut ovat tervetulleita. Julkaisemme tekstejä suomeksi, englanniksi ja tarvittaessa somaliksi. Blogijulkaisuun tarvitaan lisäksi ainakin yksi kuva. Jos sinulta itseltäsi ei löydy sopivaa kuvaa, voimme yhdessä miettiä ja valita kirjoitukseesi kuvituskuvan.

 

Seuraa säännöllisesti päivittyvää blogiamme ja pysy kuulolla!

 

Impact Academy: Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista

Posted on by ssvadmin

Impact Academy: Yksi elämäni parhaimmista kokemuksista

Kansainvälinen “Branching Out: (re)connecting ideas” projekti käynnistyi 6. kesäkuuta 2018 Antwerpenissä, Belgiassa, joka oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista! Projekti oli osa Community Forum tapahtumaa, joka kokosi 35 nuorta 10 eri maasta oppimaan toisiltaan ja kehittämään jokaisen oman maan kansainvälistä vapaaehtoistyö toimintaa. Osallistuin tapahtumaan Suomen Somalia-verkoston nuorisohankeen Impact Academyn edustajana.

Helsingistä matkaan lähti minun lisäkseni kaksi muuta tyttöä, joihin sain tutustua jo muutamaa päivää ennen matkaamme Belgiaan. Matkaamme kohti Antwerpeniä kuului hauskoja sattumuksia, kuten muutaman tunnin majapaikkaamme etsiskely. Hauskinta tästä teki se, että olimme tien toisella puolella emmekä löytäneet sitä paikkaa! Eksymisen ansiosta otimme kuitenkin heti majapaikan lähiympäristön haltuun.

Community Forum inspiroi osallistujia uusien hankkeiden suunnitteluun ja tarjosi mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia muiden osallistujien kanssa, jotka työskentelevät samalla alla. Suurin osa osallistujista olivat nuoria, jotka työskentelevät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa. Tämä foorumi mahdollisti sen, että he saivat jakaa kokemuksiaan ja esitellä heidän toimintaansa sekä tulevia projektejaan. Tämän lisäksi he jakoivat parhaita käytäntöjään ja menetelmiään pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelyyn. Foorumi tarjosi runsaasti tilaa jakamismenetelmille sekä helpotti kulttuurien välisen vuoropuhelun.

Saavuttuamme majapaikkaan oli jo myöhäinen ilta, emmekä ehtineet tavata muita osallistujia ja jäimme paitsi tutustumisleikistä, jonka muut olivat ehtineet tehdä. Olimme sen verran väsyneitä matkustamisesta, että menimme heti nukkumaan. Odotimme jännittyneenä mitä seuraava päivä tuo tulleessaan.

Päivän ohjelma alkoi aina yhteisellä aamiaisella, jonka jälkeen seurasi ohjelman seuraavat osiot. Ensimmäisen päivän vietimme tutustuen toisiimme ja esitellen jokaisen osallistujan meneillä olevan projektin. Tähän olin valmistautunut etukäteen tekemällä englannin kielisiä esitteitä nuorten vaikuttamisohjelma Impact Academysta.

Teimme opintovierailuja ja saimme tutustua paikallisiin toimijoihin. Vierailimme muun muassa alaikäisten pakolaisten yhteisökeskuksessa, jossa meille esiteltiin heidän toimintaa kahvi ja teen kupin äärellä.

Toinen vierailumme oli CURRANT-projektiin tutustuminen. Tämä projekti oli sinänsä mielenkiintoinen, sillä siinä edistettiin turvapaikanhakijoiden kotoututumista uuteen kotimaahansa. Projekti tarjosi kohtuuhintaisia asuntoja Antwerpenilaisille ja turvapaikanhakija nuorille, joissa he asuivat yhdessä. Menimme tutustumaan heidän toimintaan vierailemalla yhdessä asunnossa, jossa nuoret kertoivat heidän kokemuksistaan. Tämä projekti sai meidät suomalaiset osallistujat pohtimaan olisiko tällainen yhteisasuminen mahdollista myös Suomessa?

Koska kesäkuu oli muslimien päättyvää Ramadan paastokuukautta, Community Forumin viimeinen päivä huipentui yhteisellä iftarilla paikallisten kanssa. Iftar tarkoittaa ateriaa, joka tarjoillaan paaston päättyessä, auringon laskettua. Tämän yhteisen Iftar hetken järjesti paikallinen Al Ikram järjestö. Saimme auttaa heitä ruokaostosten teossa, pöytien järjestelyssä sekä niiden kattamisessa. Iftar hetki pidettiin paikallisen kirkon isolla pihalla, johon mahtui lähes 300 ruokailijaa. Tämä oli huippukokemus meille sekä Iftarin nuorimmille osallistujille, jotka saivat leikkiä meidän aiemmin tekemillä värikkäillä leijoilla.

Bostio Moalim

Kirjoittaja on osallistunut Impact Academy -ohjelmaan ja on työskentellyt Suomen Somalia-verkostossa