Fathi Osman: “Haluan olla sellainen ihminen, jota olisin itse tarvinnut nuorempana.”

African Care -järjestössä somalitaustaisten nuorten parissa työskentelevä hankekoordinaattori Fathi Osman on aina halunnut auttaa muita ja löysi jo nuorena tiensä järjestömaailmaan. Erityisesti kahden kulttuurin välissä kasvaneiden nuorten tukeminen on hänelle tärkeää.

 

Suomen Somalia-verkoston hallituksessakin vaikuttavalle järjestöaktiiville Fathi Osmanille muiden ihmisten auttaminen on tärkeä asia elämässä. Hän kertoo, että on jo nuoresta asti mahdollisuuksiensa mukaan auttanut sukulaisia, tuttavia ja muita ihmisiä ympärillään.

 

“Muiden auttaminen on kuitenkin tullut elämääni aika epäsuorasti, enkä osaa sanoa, mikä on ollut ensimmäinen kerta, kun suoraan olen alkanut harkita tätä uraa, jolla nyt olen. Vaikka olin aktiivinen vapaaehtoinen järjestöissä, en itse asiassa tiennyt, että tästä voisi tehdä työn, ennen kuin löysin sosionomin koulutuksen”, Osman muistelee ensimmäisiä askeleita nykyiselle uralleen.

 

Myös järjestömaailma oli tullut Osmanille tutuksi jo nuorena, sillä hänen vanhempansa ovat olleet aktiivisia järjestöissä ja sen kautta myös hän tutustui järjestötoimintaan. Vanhemmat kannustivat häntä oppimaan järjestötoiminnasta ja seuraamaan alaa, sillä he näkivät, että siitä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa.

 

Järjestötoiminnasta eväitä korkeakouluopintoihin

 

Vanhempien ajatus osuikin oikeaan, minkä Osman huomasi aloittaessaan opiskelun ammattikorkeakoulussa. Päästyään Laurea-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi hän tunsi heti olevansa oikeassa paikassa. Myös ajatus siitä, että hän haluaa tehdä nimenomaan käytännönläheistä työtä vahvistui opinnoissa, joihin kuului paljon projektityöskentelyä. Opintoihin kuuluvissa projekteissa Osman huomasi tietävänsä jo valmiiksi paljon esimerkiksi projektien suunnittelusta järjestötoiminnasta saadun kokemuksen ansiosta.

 

“Heti opintojen ensimmäisestä projektista alkaen tunsin, että sosiaaliala on todellakin oma juttuni, ja olen oikeastaan jo tehnyt tätä koko aikaisemman elämäni. Ammattikorkeakouluopintojeni isoimpana päämääränä näin sopivan suuntautumisvaihtoehdon löytämisen.”

 

Osman kertoo pitävänsä monikulttuurisista ympäristöistä, ja sen vuoksi hän myös valitsi opiskelun englanninkielisessä sosiaalityön koulutusohjelmassa, jossa oli opiskelijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Hän kehuu vuolaasti opiskelukavereitaan ja opettajia sekä ympäristöä, jossa keskusteltiin paljon ja opittiin toisilta, eritaustaisilta opiskelijoilta.

 

Vähitellen erityisesti nuorten kanssa työskentely alkoi tuntua tärkeältä Osmanille. Aluksi hän työskenteli Helsingin lähiönuorisotyössä ja Tyttöjen talolla monikulttuurisen tyttöjen ryhmän ohjaajana.

 

Osman kertoo Tyttöjen talolla työskennellessään alkaneensa ymmärtää, että monikulttuurisilla nuorilla on tarpeita, joita ei välttämättä huomioida, koska palveluiden tarjoajien huomio on muualla. Esimerkiksi vuonna 2015 suurten turvapaikanhakijamäärien vuoksi suurin osa palveluista oli suunnattu turvapaikanhakijoille. Suomessa monikulttuurisissa perheissä kasvaneille olisi kuitenkin tarvetta palveluille, jotka olisivat suunnattu erityisesti heille. Myös oman yhteisön hyvinvoinnin edistäminen tuntui tärkeältä.

 

“Ajattelin jossain vaiheessa, että haluaisin työskennellä Somaliassa. Mutta koska se ei silloin onnistunut, päätin, että haluan työskennellä somalinuorten kanssa Suomessa ja tehdä oman osani yhteisöni auttamiseksi.”

 

Nuorisotyötä kahden kulttuurin nuorille

 

Nyt Osman on työskennellyt helsinkiläisessä African Care -järjestössä vuodesta 2019 asti. Aikaisemmin hän työskenteli maahanmuuttajanaisille suunnatun hyvinvointitoiminnan suunnittelijana, mutta on juuri aloittanut uuden Somenti-hankkeen koordinaattorina. African Care työskentelee pääasiallisesti maahanmuuttajanaisten kanssa Suomessa ja tekee terveysalan kehitysyhteistyötä Somaliassa. Somenti-hankkeen myötä järjestö aloittaa myös maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa työskentelyn.

 

“Vaikka aluksi en työskennellytkään suoraan nuorten kanssa, työ maahanmuuttajanaisten parissa on ollut todella opettavaista. Olen oppinut asiakkailta todella paljon.”

 

Osman iloitsee mahdollisuudesta aloittaa järjestössä laajempi nuorisotyö. Toiminta on suunnattu somalitaustaisille kahden kulttuurin nuorille. Osman kertoo, että tulossa on pienryhmätoimintaa tytöille ja pojille Itäkeskuksessa African Caren omissa toimitiloissa. Syksyllä aloittavat ryhmät kokoontuvat arkisin koulupäivien jälkeen ja lisäksi nuorille järjestetään viikonloppuleirejä. Toiminnassa huomioidaan osallistujien oma kulttuuritausta ja tuetaan oman identiteetin muodostumista.

 

Hankkeen somalinkieliseksi nimeksi on valittu “Ila soco”, mikä tarkoittaa “seuraa minua”. Osmanin mukaan sen kautta halutaan korostaa juuri yhteisöllisyyttä ja sitä, että huolehdimme toinen toisistamme.

 

 

Negatiivinen uutisointi vaikuttaa somalitaustaisiin nuoriin

 

Tarve ja toiveet nuorten parissa tehtävälle työlle ovat nousseet esiin African Caren maahanmuuttajanaisille järjestetyissä ryhmissä, joiden osallistujista monet ovat äitejä. Lisäksi Osmanilla on myös omaa sekä kaveripiirin kautta kertynyttä kokemusta kahden kulttuurin nuorena elämisestä Suomessa.

 

Aina kun mediassa puhutaan ulkomaalaistaustaisista nuorista, ja erityisesti somalitaustaisista nuorista, Osmanille tulee voimakas tunne, että näitä nuoria olisi mahdollista tukea ja samalla myös antaa heidän vanhemmilleen työkaluja lastensa tukemiseen.

 

“Olemme huomanneet, että kahden kulttuurin nuoret voivat olla aivan eksyksissä. He joutuvat miettimään koko ajan sitä, miten muut suomalaiset nuoret, mutta toisaalta myös heidän oma perheensä ja yhteisönsä sekä viranomaiset näkevät heidät. Siitä tulee nuorille todella paljon paineita.”

 

Maahanmuuttajataustaisista nuorista on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja Osmanin mukaan heistä esitetään hyvin herkästi erilaisia näkemyksiä. Hän sanoo ymmärtävänsä, mistä maahanmuuttajataustaisiin nuoriin liittyvät ennakkoluulot ja pelot voivat syntyä. Samaan aikaan hän näkee, että suomalainen yhteiskunta on kuitenkin nuorille melko raaka ja nuoret kokevat, että heidän täytyy koko ajan puolustautua.

 

Suurin osa nuorista kuitenkin käyttäytyy hyvin, mutta negatiivinen uutisointi maahanmuuttajataustaisista nuorista vaikuttaa myös heihin. Osman kuvailee, että nuoret saattavat olla esimerkiksi varuillaan ja liikkua isommissa porukoissa sekä miettiä jatkuvasti, mitä ihmiset heistä ajattelevat, ja tarkkaillaanko heitä normaalia enemmän, kun he liikkuvat ulkona.

 

“Se on aika surullistakin katseltavaa. Aina kun tulee joku maahanmuuttajataustaisiin liittyvä lööppi, ehkä itse ajattelisi, että ei tämä ole niin iso juttu, mutta nuoret itse miettivät näitä paljonkin omalta kannalta.”

 

Osmanin mukaan tällainen jatkuva varuillaanolo on nuorille kuormittavaa. Samalla myös kotona voi olla nuorille monenlaisia odotuksia, ja näihin erilaisiin odotuksiin vastaaminen voi olla raskasta. Median uutisoinnin herättämät tunteet ovat Osmanille tuttuja myös omakohtaisesti.

 

“Muistan tämän myös omasta nuoruudestani, että aina kun oli ulkomaalaistaustaisista ihmisistä jotain negatiivista kirjoitettu, olin että apua, nyt pitää taas olla julkisessa tilassa varuillaan, ettei vaan mistään syystä saa negatiivista huomiota osakseen.”

 

Itsetuntemus ja vuorovaikutus perheen kanssa avaimia hyvään itsetuntoon

 

Osman toivoo, että nyt alkava somalitaustaisten nuorten ryhmätoiminta ja leirit toivottaisivat erityisesti niitä nuoria, jotka eivät käy nuorisotaloilla tai osallistu muuhun ohjattuun nuorisotoimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin tyttöjä, sillä pojat ovat aktiivisemmin mukana nuorisotoiminnassa.

 

Syyksi Osman arvelee, että erityisesti pojille suunnatussa toiminnassa ja harrastuksissa on hiukan enemmän tarjontaa. Lisäksi somalitaustaisilla vanhemmilla voi olla omat käsityksensä nuorisotaloista, jolloin niissä ajanviettoa ei ajatella tytöille sopivana harrastuksena.

 

Kahden kulttuurin nuorten kohtaamien haasteiden lisäksi Osmanille on syntynyt selkeä käsitys siitä, mitkä asiat auttavat nuoria oman identiteetin rakentamisessa. Erityisesti hän näkee tärkeänä vahvan vuorovaikutuksen omien vanhempien kanssa. Se vahvistaa osaltaan nuoren itsetuntemusta.

 

Itsetuntemuksella hän tarkoittaa sitä, mitkä ovat nuoren omat kiinnostuksenkohteet ja mitä nuori tykkää tehdä. Hyvän itsetuntemuksen kehittämiseksi on tärkeää pystyä ilmaisemaan itseään ja tarkastelemaan sitä, kuka ja millainen on. Osman on huomannut, että nuorilla, jotka ovat itsevarmoja ja sinut itsensä kanssa on hyvän itsetuntemuksen lisäksi vanhempien tuki omiin valintoihin.

 

Osman kuitenkin ymmärtää, että myös vanhemmat voivat olla hyvin kuormittuneita. Silloin tuki kodin ulkopuoliselta aikuiselta voi olla heille hyvin tervetullutta. Tuki nuoren oman identiteetin kehittymiseksi voi tulla yhtä lailla nuorisotoiminnan tai harrastusten kautta, mikäli siellä on aikuisia, jotka sekä ymmärtävät nuoria että antavat heille tilaa olla oma itsensä. Koko kylä kasvattaa -ajatusta ei Osmanin mukaan suinkaan kannattaisi unohtaa, vaan sitä pitäisi vahvistaa entisestään.

 

Kokemukset omasta nuoruudesta ovat paitsi auttaneet Osmania hänen työssään myös muovautuneet osaksi hänen elämänfilosofiaansa.

 

“Ohjenuorani elämässä ja työssäni on “Ole sellainen ihminen, jota olisit itse tarvinnut nuorempana”. Näin tuon lainauksen jossain ja se iski minuun heti ja on ollut siitä asti filosofiani elämässä.”

 

Onnistumisiin keskittymisestä ja uuden kokeilemisesta energiaa elämään

 

Sosiaalialalla työskentely on ajoittain kuormittavaa. Raskaimmaksi puoleksi työssään Osman kokee sen, kun haluaisi auttaa kaikkia, mutta ei pysty. Silloin täytyy muistaa olla realistinen, ja tehdä sen verran kuin itse pystyy muiden auttamiseksi.

 

“On myös tärkeää löytää pieniäkin onnistumisia arjesta. Meillä on tässä työssä tietysti myös haasteita ja epäonnistumisia, mutta silti joka päivä onnistumme jossain.”

 

Erityisen ilahduttavaksi Osman kertoo sen, kun asiakkaiden pitkään jatkuneita haasteita saadaan ratkaistua, esimerkiksi kun monta vuotta asunnottomana ollut henkilö saa lopulta oman asunnon.

 

Entä ehtiikö monessa mukana oleva aktiivinen järjestöaktiivi viettää vapaa-aikaa? Osman kertoo, että vapaa-ajalla hänellä on tärkeää ystävien tapaaminen ja hän pitää matkustelusta, retkistä ja ulkona olemisesta.

 

“Minulle on myös tärkeää kokeilla uusia juttuja, sillä siitä saa energiaa. Esimerkiksi viime syyskuussa aloitin uintiharrastuksen ja se on uusi lempijuttuni, rakastan sitä! Aikaisemmin minulla oli ehkä vähän huonoja kokemuksia uimisesta, mutta nyt innostuin siitä ja huomaan, kuinka paljon itsevarmuutta uuden oppimisesta ja osaamisesta saa. Se itsevarmuus välittyy kaikille osa-alueille elämässäni ja juuri sen vuoksi uusien asioiden kokeilu on niin hienoa!”